Nurinpäin – teatterielämys mummille ja mummin mussukalle

Salon pikkuteatteri: Nurinpäin – nukke- ja esineteatteria sekä liikeilmaisua yhdistelevä lastenteatteriesitys, 26.1.2014
Näkökulma: Kolmevuotiaan ensimmäinen teatterikokemus
web_IMG_1552
Venla pääsi esityksen jälkeen kurkistamaan kulisseista.

Olin luvannut viedä kolmevuotiaan tyttärentyttäreni Venlan teatteriin, ja hän odottikin yhteistä matkaamme selvästi innoissaan, joskin vähän jännittäen. Äitikin tuli toki mukaan.

Salon pikkuteatteri on nimensä mukaisesti pieni näyttämö. Teatteri on rakennettu vanhaan autotallin tai varastoon, jonka seinät on maalattu mustiksi ja ikkunat peitetty mustilla rullaverhoilla. Tuoleista ja penkeistä rakennettuun katsomoon mahtuu kolmisenkymmentä katsojaa. Näyttämön taustana on valkokangas, jonka keskelle on tehty pyöreä reikä. Lattialla on värikkäitä räsymattoja.

Venla istui vähän jännittyneen oloisena äitinsä sylissä, kun teatterin valot sammutettiin. Vain piirtoheittimellä valaistu valkokangas edustoineen oli valaistu. Valkokankaalle oli heijastettu värikäs piirros.

Esityksen alkaessa kankaassa olevista rei’istä alkoi työntyä esiin sormia, käsiä ja jalkoja.

Miltä se lapsesta mahtoi tuntua? – Varmaan pelottavalta. Aikuinen tietää, että kankaan takana on ihmisiä, mutta lapsi ei välttämättä osaa hahmottaa asiaa.

Myös Venlalle se tuntui olevan käsittämätöntä ja pelottavaa. Tässä vaiheessa hän painoi hetkeksi päänsä pelokkaasti äidin rintaa vasten ja kertoi, ettei tykkää esityksestä.

Pelko kuitenkin hälveni nopeasti, kun näyttelijät, lapsia esittävät mies ja nainen, tulivat vuorotellen kankaan reiästä näyttämölle. Tanssilliseen liikeilmaisuun perustuva lähes sanaton esitys valloitti Venlan. Varsinkin vaatteiden pukeminen nurin päin, ja syöminen isolla lusikalla, olivat hänen mielestään erityisen hauskoja kohtauksia.

Venla ja muutkin lapset tuntuivat viihtyvän teatterissa. Vaikka suuri osa yleisöstä oli alle kouluikäisiä lapsia, pysyivät kaikki rauhallisesti ja lähes äänettömästi paikoillaan koko puolituntisen esityksen ajan.

Jokainen koki esityksen omista lähtökohdistaan ja omalla laillaan. Elämys se varmasti oli jokaiselle. Minä ja tyttäreni koimme esityksen rauhoittavana ja rentouttavana ja sitä se varmasti oli myös Venlalle, ensikertalaiselle.

Tapahtumasivu Facebookissa.

Tämä artikkeli kuuluu  12 kirjoitusta sisältävään Kulttuuri- ja mediapassi -artikkelisarjaan.

Lisätietoa medianomiopintoihini liittyvän kurssin tehtävänannosta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s